Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotuksessa lepakot (Chiroptera) ovat kokeneet melkoisen uudistuksen, kun nämä siivekkäät nisäkkäämme ovat saaneet osakseen joukon uudissanoja - todennäköisesti tarkoituksena erottaa lepakoiden eri suvut mahdollisimman tarkasti toisistaan.
Jo vanhastaan on kielessämme ollut lepakoiden lahkon edustajille poikkeuksellisen monia nimiä kuten lepakko, lentäväkoira, (vale)vampyyri, yökkö, leikko ja siippa.
Nyt toimikunta esittää entistä suuremman joukon nimiä lepakoiden lahkon nisäkkäille: lepakko, hekko, koirankuono, kaljuselkä, putkikuono, apinanaama, lenkko, ronkko, tuppihäntä, koiro, (vale)vampyyri, herkko, karkko, kolmikärki, suppilokorva, leikko, leikkonen, pyörökorva, lerkko, hankko, viiruselkä, karvajalka, pitkäräpylä, pitkäsormi, imujalka, villakko, serotiini, siippa, piippa, leveänenä, lattapää, hännäkkö ja niin edelleen.
Siis yli 30 eri nimeä yhden eläinlakon edustajille. Tämäkö on sitä peräänkuulutettua helppokäyttöisyyttä? Kielitoimisto toki suositteli jo lintunimistökomitealle, että nimen tulisi olla korkeintaan kolmiosainen. Nisäkäsnimistötoimikunta toteaa, että tätä ei ole noudatettu orjallisesti, mutta ilmeisen tiukasti kuitenkin. Näin on jouduttu keksimään uusia, ytimekkäitä uudissanoja korvaamaan vanhoja nimiä kuten hevosenkenkäyökkö tai hedelmälepakko. Voidaan kuitenkin hyvällä syyllä kysyä, onko ytimekkyyden vaatimus mennyt helppokäyttöisyyden edelle?
Koska tiedeyhteisö ei tarvitse näitä uudisnimiä - siellä tullaan toimeen latinankieliselläkin nimistöllä ja kyetään erottamaan lepakot toisistaan - voidaan kysyä, mikä palvelus suurelle yleisölle lopulta tehdään moninkertaistamalla jo entuudestaan runsas, tässä tapauksessa lepakoiden nimistö? Nyt esitetty ehdotus vaikuttaisi korostavan lajisukulaisuuden hahmottamista jopa itsetarkoituksellisuuteen asti samalla myös hämärtäen niitä.
Esimerkiksi vaaleakolmikärki nimeä ei paljasta eläimestä mitään. Ilmeisesti tällaiseen nimeen on päädytty juuri siksi, ettei vahingossakaan ylitettäisi Kielitoimiston suositusta nimen kolmiosaisuudesta. Vaaleakolmikärkiherkko kun olisi huomattavasti kuvaavampi nimi, ja paljastaisi kyseessä olevan herkon. Sama pätee kirjonaamoihin, suippokorviin ja niin edelleen.
Edelleen voidaan kysyä onko uudisnimien käyttäminen lopulta vain itsetarkoituksellista tai Kielitoimiston ohjenuoran sokeaa noudattamista. Esimerkkinä vaikkapa hedelmälepakoiden muuttuminen hekoiksi (tai koirankuonoiksi, tai kaljuseliksi - tämäkin ilman sen suurempaa logiikkaa). Ovatko satunnaiset madagaskarinkeltahedelmälepakot todellakin niin pitkiä nimiä, jotta tarvitaan keinotekoinen uudissana korvaamaan entuudestaan hyvää ja deskriptiivistä (jota 'hekko' ei ole) nimeä?
Vaikka joiltakin osin taputan käsiäni yhteen uusien nisäkkäittennimien kohdalla, en voi välttyä siltä ajatukselta, että tiettyjen lajien kohdalla käytännönläheisyys ja deskriptiivisyys on unohdettu itse nimeämisen ja nimen lyhyyden kustannuksella.